waduup suomi ?!?!?! good dayz!!

S-O-Moro!

Eli, Berlin, Germany. Käsite ja mielentila. Elämäntapa. Vappu on ohi, mieliala rento, rauhallinen ja lepäävä. Hengähdystauko ja hetki suunnitteluun. Levytys. ...tai ei nyt sentään, pikemminkin elvytys:)

Nyt on siis koettu se SUURKAUPUNGIN S-y-k-e, wtt-tmmm-wtt-tmmm-fikki-fikki-fchhh! wtt-tmmm.. Hellettä pitää alusta asti, saavuin Berliiniin keskiviikko-iltana (viikko sitte), yöpaikat järjesty taas jostain kumman syystä, joten metroilin itseni Weddingin kaupunginosaan (Berliini koostuu itseasiassa useasta pienemmästä kaupungista, jotka on liitetty yhdeksi suureksi metropoliksi joskus-en-muista) ja suuntasin tieni erääseen sporttibaariin tapaamaan Alexia, illan isäntää. Alex oli pitämässä iltapalaveria ultimate-joukkueensa kanssa tulevista frisbeeturnauksista ja bier-frisbee kisasta, joka toteutunee kesällä. hän selitti minulle bier-frisbeen säännöt ja tästähän sain hyvän tuliaisen tänne suomeen:) luvassa siis ultimatea promillekertoimin kun palaan ja saadaan joukkueet kasaan, hah. No, muu joukkue lähti kotiin ja jäimme alexin kanssa juttelemaan niitä näitä ja muutaman pintin jälkeen nukkumaan. matkustuspäivä, väsytti siis.

torstai olikin sitten vähän vauhdikkaampi: sain aamulla alexilta berliinin kartan ja minulta kuluikin koko aamupäivä sitä tutkiessa ja muutamien mielekkäiden paikkojen, kuten squattien, reggaeklubien ja kadunvaltausalueiden merkitsemisessä karttaan. oli aika vaihtaa yöpaikkaa. viiden aikaan suuntasin taas junaan ja matkustin itäpuolelle tapaamaan rütaa, seuraavaa hostiani. rüta esitteli minut ystävilleen inalle ja ligalle, jotka asuivat väliaikaisesti hänen luonaan, jätti minut heidän armoilleen ja lähti kolmannen ystävänsä, suomalaisen marian, kanssa takaisin töihin. he olivat järjestämässä näyttelyä illaksi ja kiirettä piti. lähdin siis inan ja ligan matkaan, kävimme kaupassa ostamassa akuutit sangria- ja salaattiainekset ja sitten vaan kämpille valmistamaan illallista ja sangriaa. tunnit kuluivat mukavasti jutellessa ja musiikkia kuunnellessa ja yhtäkkiä huomasimme, että olemme tunnin myöhässä näyttelyn avajaisista. äkkiä pyörien selkään ja pyörryksissä liikenteen sekaan. hurjaa. näyttely koostui katutaiteesta, grafiikasta ja valokuvista ja vieraiden oli mahdollista osallistua tussien ja pleikkariohjainten kera luomaan taidetta. tarjolla oli kolmioleipiä, sangriaa(!) ja olutta. näyttelystä suuntasin Yaamiin, uskomattomalle reggaeklubille muutaman korttelin päähän, ja nyt oli minun vuoroni kaapata ina oppaakseni. neljään asti jaksettiin, vaikka ina taisikin ottaa välikuolemaa klubin sohvalla, ja viiden aikaan himaan. vappuaatto pulkassa.

vapun päivä oli täysin oma lukunsa: mielenosoituksia talouskriisiä ja pankkeja vastaan, tuhansien ihmisten kadunvaltaus-demonstraatio, mukana seitsemän soundirekkaa, jokaisessa oma musa hip-hopista psykeen. +25 varjossa, vaatteet väheni ja kepit pyöri. tutustuin suomalaiseen tuukkaan ja timoon, hengailin tuukan ja tämän tyttökaverin lenan kanssa iltaan asti ja löysin timon (tai oikeastaan timo minut), ja painuttiin görlitzerparkiin "aloittelemaan" iltaa. puisto oli kaksiosainen: toinen osa oli kuin vanha roomalaistyylinen ulkoimakylpylä vesiliukumäkineen ilman vettä, täynnä graffiteja ja valloittavaa tunnelmaa. toinen osa oli enemmänkin puisto, vaikkakin sekin oli entinen juna-asema, jota ei oltu koskaan rakennettu valmiiksi. puiston välissä oli lyhyt hiekkatieosuus, joka toi mieleeni amsterdamin punaisten lyhtyjen alueen. ei ilotyttöjen, seksiliikkeiden tai punaisten valojen vuoksi (oli pilkkopimeää), vaan taukoamattoman "hashish?", "marijuana?", "extacy?" -kuiskailun vuoksi :D huonosti taisi kavereilla kauppa käydä, heh. istuttiin timon kanssa nuotiolla, seurailtiin tulishowta ja lopulta timo sai idean lähteä oikeisiin bileisiin. hypättiin taksiin, minä taakse ja timo eteen, ja ajettiin jonnekkin ties minne. timo vei minut portista sisään ja päädyttiin ulkoimabileisiin, house pumppasi täysillä ja ulkoilmagrillistä sai vegeruokaa. baarikin oli auki! Yipyipyip! sain käsiini puolen miehen kokoisen bassorummun ja sitä sitten hakkasin biitin tahtiin kukkakepeillä ja jengillä oli hauskaa. jossain vaiheessa meitä oli kolme siinä lyömässä tahtia..huhhuhh. porukka tanssi ja hymyili ja nauroi. niin minäkin. siellähän sitten vierähtikin seuraavaan iltapäivään asti ja raahauduin rütalle kuuden maissa illalla (2.5) takki tyhjänä, kaikkeni antaneena, mutta ikionnellisena. suihkuun valui mustaa vettä ja lamput sammuivat välittömästi laverille päästyäni. voitto ja palkinto.

sunnuntai alkoi puutarhan hoidolla: rüta oli ystävineen löytänyt pienen palan maata erään hylätyn nurmikentän suojaisesta nurkkauksesta ja he olivat päättäneet laittaa siihen puutarhan pystyyn. tapasin verner-herran ja tehtäväksemme jäi veden kanto ja puiden koristelu värikkäällä lippunarulla. omituista mutta virkistävää. verner kertoi myös tulevan kesän lentokenttäsquattauksesta, mikä oli taas lainkuuliaiselle suomalaiselle suurta kuultavaa:) toivon todella että kaikki menee hyvin. puutarhasta rütan toimistolle tekemään salaattia piknikkiä varten. siitä puistoon syömään ja juomaan kaikkea hyvää. päivä meni nopeasti ja sen kruunasi pitkä puhelu rakkaalleni ja täyttävä illallinen parin vehnäisen kera. maanantaina puistokiertue tuukan kanssa: kaveri tietää muuten aika paljon historiasta, ainakin saksan ja venäjän. oli mahtavaa liikkua tämän herran kanssa, koska hän todella eläytyi kertomaansa ja ihmetteli itsekin kaikkea hulluutta mikä on tapahtunut. neuvostoarmeijan ja kommunismin massiiviset muistomerkit sekä murskatut hakaristit tuli ikuistettua ja koettua, oli kovin suuri tunne matkaajan sisällä. en ole myöskään koskaan nähnyt mitään niin isoja monmumentteja, henki salpautui.

nyt ollaan vaan ja oleskellaan. katsotaan mitä tuleman pitää ja mihin reititän seuraavaksi itseni. päivittelen taas kun siltä tuntuu ja mahdollisuus sen takaa. voikaa hyvin rakkaat. blessed.

ps. googlettakaa: "have you ever squatted an airport?"

...tai siis.. blogi vähän takkuaa:)

Hejssan!

Juu, onpas pari viikkoa vierähtänyt nopeasti. Nettiin en ole päässyt, koska Dierk on laiska eikä ole vienyt modemiaan huoltoon. Noh, ei se mitn, on ollut muutakin tekemistä ku istua koneella;)

Olen siis saapunut seuraavaan etappiini jo toissaviikolla, eteläiseen Tübingen-Cityyn. Tällä kertaa en liftannut, sain nimittäin sopivan edullisen kyydin liettualaiselta Andrukselta (oh whatta shady fuck, but lovely :) ). No ei siitä sen enempää, Dierk otti minut avosylin vastaan ja täällä sitä ollaan sitte vietetty synttärit ja muut, tutustunut olen paikalliseen väestöön, ja bile-eläimiä tuntuu suurin osa täälläkin olevan, hah. Onneksi Dierk asuu hieman keskustan ulkopuolella, joten houkutus nesteellisiin nautintoihin ei ole liian lähellä. Kelit ovat olleet mitä mahtavampia, ollaan tehty kävelyretkiä uskollisen oppaani kanssa mitä ihastuttaviin mestoihin ja Dierk on myös esitellyt minua ihastuttaville ystävilleen. Sen voin sanoa, että tämän veijarin kanssa on aivan turha suunnitella mitään, sillä kaikki mitä tapahtuu on yleensä päinvastaista:)

Tübingen on rauhallinen kaupunki, sen rento syke tuo mieleen Porvoon, ja on täällä niitä mäkiäkin, voi luoja! Kunto kasvaa kävellessä, paikat aukee skeitatessa ja nahka korventuu auringossa. Aikaa on ollut lueskella ja aikaa on ollut myös omille ajatuksille ja tuntemuksille. Mikä on merkityksellistä minulle juuri nyt? Noudatanko aivojeni vai sydämeni asettamaa aikataulua? Selväähän tuo on, en halua voida pahoin. Nyt on kaikki hyvin, suuri kiitos siitä itselleni ja eräälle tietylle elämäni naispääosalle <3

Aika kuluu nopeasti, maisemat vaihtuvat välillä nopeammin, välillä hitaammin. Ensi viikolla Berlin, Bomboclaat!! Muistakaa laittaa mulle mailia jaman420@gmail.com, jos tiedätte yöpaikkoja Berliinissä. Eli näin tämä matkani jatkuu Saksassa, Hollanti ja Queen's Day saa nyt odottaa. Upeita päiviä, upea maa, niin nättiä ku saa katsella vaa.

Voikaa hyvin, saa nähdä milloin pääsen koneelle seuraavan kerran, siihen asti, ta-ta.

maasta maahan ja maassa maan tavalla

Huoah!

Että nää ihmeiset osaa bilettää täällä! En tiedä koittavatko herrat tehdä suomalaiseen vaikutuksen, mutta ovat kyllä onnistuneet siinä. Ke-To-Pe bileet. Päivällä aina jotain lepposaa, ollaan kyllä pidetty kaikki itsemme kiireisinä, ei siinä, mutta eilen kun ajattelin, että tulee rauhallinen ilta (oltiin näet keskiviikkona liikenteessä ja torstaina grillaamassa aamukolmeen asti) niin tapahtui kaikkea muuta:) kämppä olikin yhtäkkiä täynnä jengiä: frederik, julia, tina ja henning tulivat seiskan aikaan olusien kanssa ja ilmoittivat että nyt sitte tulee jengii! no, ei auta. patja seinää vasten, kamat kasaan ja olut auki. pelattiin pöytäfutista, jauhettiin niitä näitä, pelattiin taas johonki kahteen kolmeen pleikkaria ja siinäpä se taas.

tänään siis tarvitsin sen VAPAAPÄIVÄN vapaapäivistäni:) pakkasin repun puolenpäivän aikaan ja painuin erään kirkon viereen nurtsille aurinkokylpyyn. n. neljän tunnin paistattelun jälkeen frede soitti ja ohjasi minut puutavaraliikkeeseen ostamaan lisää puurimaa koska hän haluaa opetella keppien valmistuksen. kävin hakureissulla, kauppamatkalta löysin vielä sisuskuminkin (jännä juttu) ja pikaisen välipalan jälkeen skeitti alle ja muutaman kilsan päähäün graffiti-bileisiin. siellä paikalliset vandaalit loivat mahtavaa katutaidetta ja räppi soi niin kuin pitikin. ihmettelin aikani ja lähdin potkimaan takaisin etsimään kämpän läheltä perinteikästä pääsiäiskokkoa. savbun haju oli voimakas mutta en onnistunut paikantamaan sen lähdettä. nyt siis takas kämpillä ja chill out chill out, hannover... muut lähtivät kotikyläänsä paukuttaa joten nyt voin rentoutua. vaikka ei siinä kyllä ole mitään väärää ollut, että kavereiden ansiosta olen kyllä saanut ammentaa hannoveria massun täydeltä.

so peace out, im off to tv and snacks:)

takas vanhojen harrastusten pariin...

Haha, en olis taas arvannu että pääsen väsäämään keppejä pitkästä aikaa!

Eli: Saavuin toissailtana seuraavaan majapaikkaani. Oli jo pilkkopimeää kun painelin ratikka-asemalle ja jouduin heti ratikkaan hypättyäni kolmen paikallisen geezerin silmätikuksi. Kuumotti vähän, mutta eipä siinä kuitenkaan kummoista tapahtunut, onneksi ei tarvinnut jäädä samalla pysäkillä pois ;) Minut otti vastaan Frederik ja Henning, loistava parivaljakko mukavalla asuinalueella ja mahtavassa kämpässä asuvat, niin viihtyisää, niin viihtyisää. Juotiin pari bissee ja rupateltiin, sit nukkuu.

Eilen heräsin jo ennen seitsemää ja lähdin Henningin kanssa samaan aikaan liikenteeseen. Miekkosten ovi on nim. rikki ja kolmatta avainta ei ole. En halunnut viettää koko päivää sisätiloissa, joten eiku ulos palelemaan aamukasteeseen ja sumuun. Ekaks katsastamaan vieressä oleva hautausmaa, joka oli täynnä sinisiä kukkia. Oli mahtavaa olla siellä itsensä kanssa, poltella tupekkia ja kirjoitella juttuja kultani antamaan matkakirjaan, kiitos vielä kerran Viivi. Aikani oltuani ja ihmeteltyäni yllätti nälkä. Terveellinen ruokavalio oli vaihtunut jo edellis-iltana, joten rullailin läheiseen turkkilaiseen(?) kebab-mestaan aamufalafelille ja kahville. Annos oli iso ja täyttävä, alkoi väsyttämään, joten jatkoin matkaa eteenpäin yliopiston lähellä sijaitsevaan puistoon. Aurinko alkoi paistaa ja löysin mukavan postailupaikan pilarirakennelman luota, jossa alkoi välittömästi ankara flower-stick-treeni. heittelin siinä muutaman tunnin, vaatteet väheni, juttelin viivin kanssa tunnin ja siirryin flairiharjoituksiin. flairaaminen tuntui todella mukavalta ja pullo pysyi kätösissä suhteellisen hyvin, kunnes seläntakaaheitto epäonnistui ja pullon kulma kolahti ikävästi vasempaan kulmaani. Verta alkoi vuotaa ja minua huvittamaan. päätin vaihtaa takaisin keppeihin. puistosta matka jatkui ytimeen, skeittilauta auttoi mukavasti (kiitos taape) ja pysähdyin kahville turkkilaiseen(!) kahvilaan. sitten kylmä olut kiskalta ja jäbien lähellä olevaan toiseen puistoon kirjoittelemaan ja ottamaan aurinkoa. frederik oli tullut töistä ja tuli noutamaan minua puistosta, näytin hänelle kukkakeppien taian ja siitähän se sitte innostui, tietty! kaupan kautta kämpille, bishet auki ja pöytäfutisturnaus käyntiin. niin, jätkillä on pöytäfutis keittiössä. ilta ja yö vaihtui aamuun.

tänään oli pientä uupumusta ilmassa kun heräsin, mutta frederik korjasi tilanteen: lähdettiin nim. läheiseen monitoimiliikkeeseen ostamaan vanhaa kunnon 12 mm pyöreää puurimaa ja teippejä:D löydettiin vielä polkupyöräliike, joten kaikki tarvikkeet keppeihin olivat kasassa alta aikayksikön. akuutti pasta-ateria kämpillä, keppien sahaus ja kumien pesu, frederik lähti bonniin työmatkalle ja itse painuin puistoon askartelemaan. keli oli loistava, jotain +25, joten ajattelin ottaa pienet nokoset ja kunnon sunbathin. toive jäi taas kerran haaveeksi: noin minuutissa olin paikallisten pikkulasten ympäröimä, heillä tuntui olevan oikein hauskaa kustannuksellani. puhuin heille suomea, he saksaa minulle ja kaikkia nauratti kovasti. olin saanut äkkiä kourallisen uusia ystäviä, he auttoivat minua keppien teossa ja minä näytin miten ne pyörivät. tykkäsivät kovasti jammailla reggaeta, mp3-soittimeni kiersi kersalta toiselle. ha. päivä kääntyi iltaan, muksut hyvästelivät minut ja lähdin tekemään vielä kierroksen kulmilla. mahtavia graffiteja löytyy tästä(kin) kaupungista. kaupasta safkaa ja nyt tässä, uupuneena mutta tyytyväisenä. kaikkea sitä sattuu, kivaa. joten, tsuippadui tässä vaiheessa, puutumismode lähtee päälle.

Hannover, Repprezent

Ja sit tuli lähtö Bremenista. Oli lepposaa, mutta liikkujan täytyy liikkuu, sen sanoo vaisto. 1,5 h ihan äärimmäisen surkeassa paikassa peukku pystyssä ja sitte natsas, ai ihanaa sitä autuutta! Ja tietty suoraan sillä yhdellä kyydillä Hannoveriin minne olin aikonutkin. Jah knows. Enkeleitä on, sellainen on tunne selkäpiissä. Just otti host yhteyttä, joudun joutumaan ratikkaan. Huomenna taas, nyt väsyttää sikana. Kaupungissa on hyvänolonen syke, paljon vihreetä ja paikkoja makoilla. Muuta tää ei nyt tarviikkaa. Respect to ya'll, Jarkko Räikkönen, Hannover.

Aurinkoisia päiviä

Jah!

Kyllä on laiskalla miehellä oltavat! Mikäs tässä puiston vieressä parvekkeella kirjaa lukiessa ja tupekkia poltellessa, kun ei mihinkään kiire. Tein eilen ekskursion viereisen kyläsen ytimeen ja kepit lenteli minne sattuu. Illalla pastaa ja punkkua, olo rauhallinen ja tyytyväinen. Tänään oli taas mahtavaa herätä jo ysin aikaan, aamuaurinko, se meidän kaikkien pohjalaisten valittu messias, syleili taas mukavasti vaikka ilma olikin vähän viileä.

Laiskasti lähti taas tämäkin päivä käyntiin: Juotiin siinä aamukaffii pari tuntii, lueskeltiin ja poltettiin tupakkaa. Majoittajalleni tuntuu sopivan kaikki ehdotukset tulemisista ja menemisistä ja hän ei anna minun auttaa missään askareissa. Tämä tekee oloni hieman vaivautuneeksi, en todellakaan aio tottua tällaiseen. Muuten tulee Jarkosta (ja varmasti jokaisesta muustakin täällä vierailevasta) pullamössöpoika:) Mutta mukavaa tämä on.

Käveltiin kylään eri reittiä kuin eilen, tällä kertaa se oli maisemareitti. Kylä uinui vielä kun saavuttiin joskus ennen puolta päivää. Tehtiin nopsaan ostokset: Mulle patterilaturi ja uudet kengät (my oldies are fucked) ja Annettelle tupakkaa ja kahdet kengät. Mikäs siinä ku halpaa on saippuan tavoin. Välietappi parvekkeelle, kursin revenneen selkäreppuni kasaan ja otin akuutin välikaljan jääkaappikylmänä. Poltin molemmat olkapäät auringossa, mutta ei hässäkkää, se tuntuu NIIN hyvältä. Äsken haettiin bissee ja leipää, kohta safkat ja ehkä Muuttuvaa labyrinttia (ei voi olla, että täällä on se peli!) Kelit jatkuu samana, muista yöpaikoista ei oo vielä kuulunu mitään, joten taidanpa jäädä vielä vähäks aikaa himmaamaan. Rakastani rakastan ja ikävä on, onneksi saan haistaa hänet nukkumaan mennessäni. Sweet.

ei enää mika tyyppist

Ja siit se sit alkoi. Heräilin tänään auringon paisteeseen viileässä olohuoneessa kaikenlaisten kasvien keskeltä. Toinen päivä reissussa ja eilinen oli kyllä raskas, vaikkakin antoisa. Olen siis lähtenyt reissuun itsekseni:
Tämä ei ollut alkuperäinen suunnitelma mutta sain jälleen kerran kokea, että suunnitelmat on vaan suunnitelmia, taivaanrannan maalausta, ainakin omalla kohdallani. Turha taistella väkisin kohtalon tuulimyllyjä vastaan, parempi vain ottaa kaikki mahdollisuuksina ja antaa mennä vaan omalla painollaan. Tuntuu vieläkin kuin en olisi lähtenyt ollenkaan. Ehkä se johtuu siitä, että en tiedä mihin ja miten seuraavaksi, kai sitä voisi ottaa vain rennosti ja antaa elämän päättää puolestani, kuitenkin pitäen niistä tärkeistä realismin naruista kiinni.

Oli hämmentävää saapua Isoon G:hen kun ei ollutkaan lumen palaa missään! :D Ai että miten se maistu! Lämmintä oli ja talvitakin jouduin heivaamaan samantien. Kun astuin koneesta, tiesin, että on tulossa hyvä päivä. Joku jamppa makso mut vaan randomisti ratikalla juna-asemalle ja toivotteli hyvää reissua, hieno ihminen tää Patu. Siinä sain sit heti kokea Curry-Bratwürstin vahvistavan voiman ja ensimmäisen henkien taistelun paikallisen punkkarin ja poliisien välillä. Lupaavaa, hyvin lupaavaa.

Koko päivä oli edessä. Olin sopinut hostessini kanssa, että selviydyn Pohjois-Bremeniin joskus viiden aikaan ja minulla oli tarkat ohjeet perille asti, mutta kaikki mahdollinen lisäsäätö ei tullut ohjeissa selville, yllätys. No, saksalaiset ovat kovin ystävällistä porukkaa (huom. em. Patu) ja pian minulla olikin kädessäni junalippu ja kaupungin kartta. Viisi tuntia aikaa ja aurinkoinen päivä, siis tallustelemaan siitä sitte niin sinne ytimeen. Miten maukkaat tuoksut ja vihreys valtasivatkaan sisimpäni! Ihmiset ovat iloisia, nauravat ja katselevat lapsiensa leikkimistä. Bremenia ei Flower-Stick -kulttuuri ole ilmeisesti vielä saavuttanut, mikä on hyvä minulle ja hippibisnekselleni:) Siinä sitte polttelin tupekkia ja nautin auringosta, kävin vielä ostamassa pienen pullon olutta ja ison pullon limpparia, jotta nautinto maksimoituisi. Kyllä.

Illemmalla saavuin sitten St. Magnusin asemalle, jossa minua odotteli pikkuruinen Annette-täti. Mukava ihminen, hoitaa vanhuksia työkseen ja polttaa lähes ketjussa. Saatiin juuri ja juuri kannettua rinkkani hänen asunnolleen, kun olimme jo viereisessä puistossa keräämässä villiä valkosipulia illalliseksi. Hah, tuli JOTENKI ystäväni Jean mieleen. Se viihtyis. Ja ah, mikä puisto! Joen vierestä kohoava vehreys sai hengityksen salpautumaan: Vaikka puissa ei olekkaan vielä lehtiä, ovat pensaat ja kevätkukkaset vallanneet koko alueet. Niin, ja ne linnut, pöllö huhuili jossain ja sirkut pitivät konsertteja. Tänään keppitreenit must.

Annettella on lähes kadehdittava elämäntyyli. 20 h töitä viikossa, juuri tarpeeksi rahaa ruokaan ja asumiseen. Harrastuksena melonta, joki vieressä. Niin ja nää kasvit. Mikäs siinä. Turistiin illalla pastan ja Beck'sin ääressä pari tuntia, Annette alkoi työskentelemään koneella ja itse luin Leijapoikaa. Nukkumaan hyvillä mielin. Tänään tsekkaamaan lähiympäristö ja suunnittelemaan miten täältä pääsee pois:) Vaikkakaan kire ei ole mihinkään.